Lisää haavereita

Rosien tiistainen fyssarireissu sujui hyvin. Rosien selkä oli hyvässä kunnossa, mutta vasemmalla hartioissa oli kipupiste, kuten vähän pelkäilinkin. Tätä kipupistettä sitten huolettiin ja kotiläiksyjäkin saatiin. Eiköhän se siitä!

No, nyt kun Rosie on kunnossa, niin eiköhän tämä toinen ässä vetäise naamansa turvoksiin. Turvotus ilmestyi keskiviikkona ja syyksi epäilen maanantaista tälliä, joka sattui pennun juostessa (itse asiassa hypätessä) päin teräksistä jalismaalia. Tänään käytiin rokotusajalla näyttämässä Sisun pullaposkea Paavo-sedälle. Paavo siirsi rokotukset ensiviikolle ja antoi tulehduskipulääkkeet sekä ohjeet, että heti takaisin, mikäli naama yhtään enää turpoaa. Eli nyt sitten odottelemme, mitä tuleman pitää. Auttavatko lääkkeet vai onko ihon alle ehtinyt kehittyä jo jotain isompaa haaveria! Onni onnettomuudessa, ettei Sisu-polon poski ole yhtään kipeä. 

Tässä pari huonoa kuvaa:

Liikkuva purulelu eli Sira

Ensin Sisu tutustui uuteen kirjavaan tuttavuuteen. 

Sitten Sisu oivalsi, että....

... tätähän voi repiä ja purra!

Ihana uusi, iso purulelu!

Ja vieläpä interaktiviinenkin, kun murisee ja potkii. 

Purulelun eli Siran onneksi Rosie-poliisi riensi pian hätiin ja rauhotti tilanteen. 

Kesän kuumuus ja whippettien wammat

Milloinhan nämä +30 helteet mahtavat loppua? On kiva, kun on kesä ja lämmin, mutta hitusen viileämpi ilmakin riittäisi. Tai edes vähemmän hiostava sellainen! No, ainakin viikonloppuna oli mahdollisuus sännätä heti aamusta lenkille Suvin, Bean, Unin ja Ilon kanssa. Meiltä lähti vain Rosie; vauva jäi kotiin opettelemaan yksin-yksinoloa (mikä menikin ihan sujuvasti).

Aikuiset koirat pääsivät uimasille ja Suvin kanssa totesimme, että on se kumma, kun autistitkin (=Bea ja Roisie) ovat hullaantuneet uimisesta :D

Runsaan uimisen päätteeksi Rosie alkoi ontua vasenta etujalkaansa ja samalla koiran hilpeys katosi loppulenkin ajaksi. Noin kuukausi sitten Rosie täräytti metsälenkillä oksaan ja oksa teki onkalomaisen haavan rintalihakseen. Samalla alkoivat satunnaiset uikahtelut ja tärinät, kun niskan alueelle koski liian kovaa. Viikko sitten lapojen oikealle puolelle ilmaantui myös pehmeä patti. Olettaisin, että onnettomuuden (jota siis kukaan ei nähnyt) sattuessa Rosie on loukannut myös niskaansa. Nyrpelön kuntoa lähdetäänkin selvittelemään ensi tiistaina luottofyssarillemme Susannalle.

Sisu taas hankki ensimmäisen minivammansa juoksemalla pusikosta toiseen ja – hupsis – yksi horsmapöheikkö piilottelikin suojissaan kuoppaa. Sinne pentu sitten muksahti ja ontuili vasenta jalkaansa jonkin aikaa, remppana. Yritä nyt näiden kanssa sitten varoa…  Tässä sunnuntai-illan tyylinäyte pennun pusikkohepuleista: