Oltiin Porissa

Sisu tapasi  Porissa serkkunsa kääpiösnautseri-Alman!

Ja tyttelit riehu 24/7.

JAIKS valkohai suuttu!

Sit mentiin Yyteriin biitsille!

Jossa Rosie sai hulluhepulit!

Rosieta nauratti, kun vauva ja käppänä ei saanu kiinni. 

Sisu vähän uiskenteli.

Ja sit taas mentiin!

Merenrantaa pitkin rallaten <3 

Nyt on arki taas alkanut, mutta mukavata sitä on olla kotonakin!

Mitäs meille

Tässä on ehditty touhuta yhtä jos toistakin sitten viime päivityksen! Kuten käydä lomalla kauniissa Kööpenhaminassa :-) 

Villisikoja Lejressä, Tanskassa J Pieniä Sisuja <3 

Upeaa on, että myös kissat pääsivät lomani aikaan ITSE aktiivilomailemaan: Meeri Joensuuhun, jossa neiti on päässyt päivittäin ulkoilemaan. Meiko ja Tuisku viettivät heinäkuussa lomansa Kurkimäellä, jossa ahkeria leikittäjiä ja lenkittäjiä riitti. Itse asiassa Meerin Joensuu-loma on jatkunut pidennettynä ja itämaiset pääsevät huomenna uudelleen aktiivilomailemaan ... Ensiviikolla nimittäin häämöttää Porin reissu!  Kiitos tuhannesti vaan ihanille hoitopaikoille etukäteen! :) 

Sisun pattiepisodi ei ole suinkaan tullut loppuunsa. Tuo turvotus naamassa, josta päivitin aiemmin, uusi uudelleen heinäkuussa ja jälleen tuossa viime viikonloppuna. Sitä on siis nyt hoidettu kahdella tulehduskipulääkkeellä ja yhdellä antibioottikuurilla. Kävimme Annen kanssa yhtäaikaa lekurissa ja tällä kertaa Sisun patti avattiin jotta mätä pääsee kunnolla ulos. Ja jätettiinkin auki, tukihoitona AB-kuuri jälleen.

Pikku-villisika kotimatkalla lääkäristä. 

Haava 2 pv avauksesta. Hyvin paranee ja pattikin on kutistunut! 

Mitäs muuta. Sisu on kasvanut ja Rosie saanut reikiä kylkeen. Niitä on nyt kymmenkunta, reikiä siis. Sisulla on varmaan extra terävät hampaat... Nuo reiät syntyy leikin tiimellyksessä. Koirat rallaa ja kun stoppaavat, saan vaan huomata, että taas on pikkuvekki Rosien nahassa. Niin että täällä toivotaan, että Sisu tiputtaisi kamalat torahampaansa pian ja nopeasti, kiitos! (No, hyvinhän ne on parantuneet ja ovat onneksi vain esteettinen ongelma.) 

Sisu kävi myös vieheen perässä ensi kertaa männä viikolla ja hyvin hoksasi jutun juonen. Olemme myös treffanneet Sisun Kisu-siskoa (Jewgenistajan Irvikissa) ... joka oli aikalailla samanlainen murisevä ja ärjyviä villikko :,D Mutta siskoksilla sekä Annen Kevinillä (Maxwin Imp) oli oikein kivaa Noron hiekkakuoppamaisemissa!

Rosie tuumaa, että on mullakii kestäminen kaiken maailman pentujen kanssa... 

Lisää haavereita

Rosien tiistainen fyssarireissu sujui hyvin. Rosien selkä oli hyvässä kunnossa, mutta vasemmalla hartioissa oli kipupiste, kuten vähän pelkäilinkin. Tätä kipupistettä sitten huolettiin ja kotiläiksyjäkin saatiin. Eiköhän se siitä!

No, nyt kun Rosie on kunnossa, niin eiköhän tämä toinen ässä vetäise naamansa turvoksiin. Turvotus ilmestyi keskiviikkona ja syyksi epäilen maanantaista tälliä, joka sattui pennun juostessa (itse asiassa hypätessä) päin teräksistä jalismaalia. Tänään käytiin rokotusajalla näyttämässä Sisun pullaposkea Paavo-sedälle. Paavo siirsi rokotukset ensiviikolle ja antoi tulehduskipulääkkeet sekä ohjeet, että heti takaisin, mikäli naama yhtään enää turpoaa. Eli nyt sitten odottelemme, mitä tuleman pitää. Auttavatko lääkkeet vai onko ihon alle ehtinyt kehittyä jo jotain isompaa haaveria! Onni onnettomuudessa, ettei Sisu-polon poski ole yhtään kipeä. 

Tässä pari huonoa kuvaa:

Liikkuva purulelu eli Sira

Ensin Sisu tutustui uuteen kirjavaan tuttavuuteen. 

Sitten Sisu oivalsi, että....

... tätähän voi repiä ja purra!

Ihana uusi, iso purulelu!

Ja vieläpä interaktiviinenkin, kun murisee ja potkii. 

Purulelun eli Siran onneksi Rosie-poliisi riensi pian hätiin ja rauhotti tilanteen. 

Kesän kuumuus ja whippettien wammat

Milloinhan nämä +30 helteet mahtavat loppua? On kiva, kun on kesä ja lämmin, mutta hitusen viileämpi ilmakin riittäisi. Tai edes vähemmän hiostava sellainen! No, ainakin viikonloppuna oli mahdollisuus sännätä heti aamusta lenkille Suvin, Bean, Unin ja Ilon kanssa. Meiltä lähti vain Rosie; vauva jäi kotiin opettelemaan yksin-yksinoloa (mikä menikin ihan sujuvasti).

Aikuiset koirat pääsivät uimasille ja Suvin kanssa totesimme, että on se kumma, kun autistitkin (=Bea ja Roisie) ovat hullaantuneet uimisesta :D

Runsaan uimisen päätteeksi Rosie alkoi ontua vasenta etujalkaansa ja samalla koiran hilpeys katosi loppulenkin ajaksi. Noin kuukausi sitten Rosie täräytti metsälenkillä oksaan ja oksa teki onkalomaisen haavan rintalihakseen. Samalla alkoivat satunnaiset uikahtelut ja tärinät, kun niskan alueelle koski liian kovaa. Viikko sitten lapojen oikealle puolelle ilmaantui myös pehmeä patti. Olettaisin, että onnettomuuden (jota siis kukaan ei nähnyt) sattuessa Rosie on loukannut myös niskaansa. Nyrpelön kuntoa lähdetäänkin selvittelemään ensi tiistaina luottofyssarillemme Susannalle.

Sisu taas hankki ensimmäisen minivammansa juoksemalla pusikosta toiseen ja – hupsis – yksi horsmapöheikkö piilottelikin suojissaan kuoppaa. Sinne pentu sitten muksahti ja ontuili vasenta jalkaansa jonkin aikaa, remppana. Yritä nyt näiden kanssa sitten varoa…  Tässä sunnuntai-illan tyylinäyte pennun pusikkohepuleista:

Edelliseen päivitykseen liittyen...

Kuten jo mainitsin, kissat suhtautuvat tosi lunkisti tulokkaaseen. Tässä Tuisku osallistuu RC penturuuan syömiseen:

Minua on  kummastuttanut parin kohtaamamme koiran omistajat. Ensimmäinen tapauksen kohdalla olimme jaliskaukalossa koirien kanssa pörräämässä. Lähistöllä poikaporukka pelaili koripalloa. No, lähtiessämme pois kaukalolta, pölähtää jostain paikalle irtikoira. Kyseinen irtokoira on kiltti, mutta alkaa ahdistella Rosieta, miksikä joudun ajamaan sen lopulta pois Rosien kimpusta. Mutta irtokoira jatka meiidän seuraamista välittämättä kielloistani saati ilmeisen omistajansa etäisistä kutsuhuudoista ja vihellyksistä. Lopulta joudun ottamaan koiran kiinni hihnaan ja päätän, että vien sen omistajilleen.  No, irtokoiran omistaja -- joka sitten sattui olemaan yksi korispojista -- tulee paikalle ja ilmottaa närkästyneeseen ja syyttävään sävyyn: "Arvasin että se lähtee huitelemaan ku TE tulitte tänne." Miksi pitää koiraa irti, jos varta vasten tietää, että se lähtee toisten koirien luo? Tätäkään  kysymystä en tietenkään itse tilanteessa osannut esittää sille jätkälle :)

Rosie posettaa ko. kaukalossa.

Toinen tapaus: tänä aamuna käveltiin porukoille satamaan. Päätämme ylittää tien. Tien toisella puolella kulkee hihnassa ranskanbuldoggi, joka puolestaan päättää istua alas meidät nähdessään. Mitä tekee omistaja? Jää tietty hengailemaan koiransa kanssa. Koska en juurikaan välitä "moikkaillaan kaikki koirat!"-mentaliteetista , meidän pitää kiertää autotiellä jonkin matkaa, jotta emme olisi joutuneet nokatusten näiden pällistelijöiden kanssa, jotka päättivät pysähtyä suojatien tukkeeksi. En ikinä tule ymmärtämään, miksi jotkut antavat koiriensa istua, vaania tai muuten jäädä kytistämään vastaan tulevia koiria. Se hankaloittaa aikalailla niiden omistajien elämää, jotka tahtoisivat, että oma koira kulkee lunkisti  vieraiden vastaantulijoiden ohitse. Rosie esimerkiksi suhtautuu hitusen epäluuloisesti näihin vaanijoihin ja kyttäreihin. Seuraamisharjoituksilla tuosta epäluuloisuudesta ja nopeasti ohitse "luikahtamisesta" ollaan onneksi suurimmalti osin päästy eroon. 

Kummastakaan tapauksesta ei seurannut mitään vahinkoa tai sen suurempaa hässäkkää mutta aina nuo poikivat hitusen ihmetystä (Ei sillä, että ei kai sitä itsekään aina osaa kaikkia ottaa huomioon liikenteessä...) 

Mutta nyt siivoamaan viikon sotkut! 

Valjaskoirat lenkkeilee.

Uusi blogi

Viimeisin blogipäivitykseni  Möykkyblogissa  (pvm. 1.1.2012) päättyi jotakuinkin näin: "Katsotaan jos saataisiin tätäkin blogia aktiivisemmaksi vuoden 2012 aikana".

Reilu vuosi ehti vierähtää ennen kuin tuo uudenvuoden lupauksensuuntainen heitto sitten toteutui. Vuoden aikana onkin ehtinyt tapahtua paljon: Gaselle's Bed of Roses eli Rosie-Nyrpelö juoksi ratakirjat, emäntä on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi, olemme muuttaneet kahdesti ja mikä mahtavinta: privaaati eläintarhaamme ilmestyi sulostuttamaan Jewgenistajan Idän-Ihme eli tuttavammin Sisu! (Elukoita on jo niin paljon, että kaiketi tässä voisi kohta alkaa pyytää pääsymaksua vierailta, hehehe.) 

Sisu on ollut meillä nyt tasan viikon. Rosie ja Sisu ovat bondaantuneet kavereiksi ja kissatkin ovat ottaneet uuden tulokkaan varsin mukavasti vastaan. Sisu osaa jo istua, kävellä hihnassa suhteellisen sujuvasti ja onpa tuota ollut nyt yksin -- tai no, Rosien ja kattien kanssa -- kotosallakin työpäivieni ajan. Kaikki on siis pennun kanssa sujunut hyvin ainakin tähän asti. Luvassa jatkossa on pentukuulumisia, videoita ja toivon mukaan paljon kuvia (kuvailun suhteen olen tullut hitusen laiskaksi). 

Virkistääkseni tätä kirjoitus- ja kuvausintoani perustin kokonaan uuden blogin. Tätä blogia tähdittävät whippettini Rosie ja Sisu, mutta lisähöysteenä ovat tietenkin myös kissajutut!

Palataan astialle, friends! :-)