Jos Sisu jossain on hyvä, niin syömisessä ja itsensä loukkaamisessa. Mahdatte varmaan jo miettiä, että mitäs tällä kertaa. Blogin nimeksikin kaiketi voisi muuttaa, että ”Sisun ja Rosien traumablogi”. Noh, Sisu oli mukana Kalakukkomaastoissa turisteeraamassa je ehdittiin peräti 5 min olla paikan päällä, kun eräs cirneco tikkas pentua kuonoon. Tilanne oli harmillinen vahinko: minun ja cirnecon omistajan välissä oli ihminen, enkä minä nähnyt cirnecoa eikä tämän omistaja minua. Pureminen tapahtui sen sileän tien, kun mahdollisuus siihen koitti. Ei varoitusta, ei mitään. Tästä sitten seurasi aivan jumalaton huuto, jolle ei tuntunut loppua tulevan. Tässä kohtaa häiritsi sekin, kuinka virkaintoiset rokotustarkastajat kävivät vähän väliä hyökyyttämässä minua ja Rosieta eläinlääkärintarkastukseen. Minä siinä koitin sanoa, että tullaan kunhan pentu nyt rauhoittuu, mutta kuulemma hetiheti nyt olisi pitänyt joutua. Ja me oltiin vieläpä yliaikaisessa menossa tarkkeihin. Joten tässä kohtaa pakkoa sanoa, että talkooporukan tilannetaju oli tasoa 0. Mutta näitähän sattuu... ja jostain syystä meille nyt erityisen paljon.
Onni onnettomuudessa, että Sisu on reipas. Loppupäivästä se telmi jo Kentsun ja Veksin kanssa ja pahin kammo oli mennyt ohitse. Jälki oli aika nasty, syötin AB-kuurin ja hoisin haaveria pihkalla. Parantuminen on ollut erittäin nopeaa! Rahkakin on tippunut jo tähän päivään mennessä pois ja nyt on pelkkä arpi jäljellä.
16.9 otettu kuva, haava vielä aika tuore. |
Myös Rosie kävi pinkaisemassa kisoissa. Olimme ilmoittaneet Rosien ja Bean pariksi Suvin kanssa. Tuumasimme, että sirkushupeja luvassa. Valitettavasti lähtökin oli aika epäonninen… L Bea teki vaarallisen oikaisun ja loukkasi itsensä. Lähtö jouduttiin keskeyttämään eikä Rosiestakaan ollut sen jatkajaksi, kun meni heti alkumetreillä ennakoimaan vieheen liikkeet persiilleen ja heilui ihan kuutamolla :D Viimevuotinen makkaramenestys oli siis joko a) täysin sattumaa tai b) Rosie ei enää yksinkertaisesti osaa juosta parin kanssa. Rosien kunto kuitenkin kesti hyvin juosta vielä ylimääräistä kiekkaa pitkin kisa-aluetta, kun se etsi pysäytettyä viehettä! Mutta jospa nyt tähän jäisi nämä maastoilut. Katsotaan uudelleen vetskuiässä. Nyt juoskoon radalla. Tässähän kohta on etanaracetkin edessä.
Kisasaldon – purema ja viehehukka – perusteella voisi päätellä, että sunnuntai 15.9 oli aika paska päivä. Kumma kyllä näin ei ollut, sillä päivä oli kaunis ja sosiaalisoinnin merkeissä päivä sujui mukavasti. Tietty tuo puremajuttu harmitti vielä illallakin ja yöllä heräsin enkä saanut unta, kun ahdisti. Näissä jää aina miettimään ja syyttämään itseään, että "jos vaan olisin jättänyt pennun autoon niin ..."
Viikon päästä mentiin samoihin maisemiin viettämään Makkaramaastoja. Sisu oli ilahduttavan reipas, vaikka minua itseäni jännittikin aikalailla. Sisu pääsi myös kipaisemaan vieheen perään. Tuloksena 2./4 ja olen tyytyväinen siihen, että saavutimme tavoitteemme: Sisua ei ahdistanut puremaympäristö ja Sisu ei keskeyttänyt, vaikka viehe mutkittelikin… J Loppupäivän koirat viettikin autossa ja minä tuomaroin Suvin kaverina muita kisaajia (tämä oli jo kolmas kerta makkaratuomarina, tästähän on tulossa jokasyksyinen traditio!).
Muikea pikku apina. |