keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Ratarakki mätsärissä

Joo … tota. Siinä kävi sitten niin, että jouduin ilmoittamaan Sisun kansainväliseen näyttelyyn Jyväskylään.Jouduin, sillä en saanut tyllerölle hoitopaikkaa eikä sinne saa tuoda turistikoiraa. Että tuota… mikäs siinä… muuta kun ettämitähelvettiäsiitätuleeapua?! Ihan jo hirvittää. Vähänkö meidät nauretaan kehästä ulos enkä edes nyt tarkoita ulkonäön vaan käytöksen vuoksi!

Tuossa viime viikolla käväistiin vähän harjoittelemassa Match Showssa. Tuntui kuin puolet Kuopion koirista olisi ollut paikalla. Taidettiin venailla siellä itse mätsärin käynnistyttyä 3,5h. Sisu oli oikein reippaana itse hallissa, eli paljon on tullut hyviä kokemuksia touhutokon kautta (jee). Kehässä Sisu liikkui hyvin ja esiintyi hyvin. Ainoastaan pöydälle joutuminen aiheutti sellaiset tärinät, että vaikutelma oli lähempänä Jordanin sähköhammasharjaa kuin vinttikoiraa. Tärinöistä johtuen Sisu sai sinisen nauhan, mutta Sisupa ponnisti Sinisten kehässä aina kakkospallille! Mutta eipä tuo mätsärimenestyskään kauheaa uskoa Jyväskylä KV:hon kylvänyt. Katastrofi siitä tulee.

Kuvassa Sisun hyvä kaveri Meikku, joka hienosti Pun4. 
Meikku ei tuominnu Sisun pöytäfobiointia, koska siit Sisullakin on oikeus omiin tunteisii. 

Kirjotanpa seuraavaksi meidän viime viikkoisesta ulvontaprobleemasta. Joku laittoi nimettömän lapun kerrostalomme ulko-oveen valitellen koiran ulvontaa. Siinä epäileväisenä pohdin, että eikai meidän koirat… nehän on hiljaa kun sekä lähtiessä että palatessa. Äänitys osoitti toisin: nauhalla Sisu inisi noin tunnin verran ja muutaman minuutin ulvoi. Tämä mekkalointi ei alkanut suinkaan minun poistuttuani, vaan tunnin parin viiveellä. Kyselin seinänaapurilta asiasta ja hän oli ihan järkyttynyt, koska ääni kuului hänestä yläkerrasta. Kertoi, että ulvontaa oli kuulunut viikon tai kahden ajan, mutta ei tiennyt minulle asiasta vihjaista, koska oletti syypään olevan jonkun muun koira. 

Viikkopari taaksepäin aloin rajaamaan koirille tilaa. Suljin vessan ja makkarin oven: koirille jäi n. 30 neliön alue. Kissat jäivät makkariin viettämään päivää. Kun äänitystä seuraavana päivänä jätin kaikki ovet jälleen auki ja elukat yhteiseen tilaan, niin ongelma poistui sen sileän tien. Tässä toista viikkoa olen äänitellyt koirien yksinoloa eikä meiltä ole kuulunut kuin satunnaisia ääniä.

Mitäpä tästä päättelemään? Sisu todennäköisesti ulvoi makkarin oven takana hinkuaan päästä kissojen luo. Tästä syystä yläkerran naapurit kuulivat ulvonnan, mutta makuuhuoneesta eteemmällä asuva seinänaapurini ei. Kiva, että ratkesi näin helposti, tai ainakin siltä kovasti vaikuttaisi (vannomatta aina paras). Koska Sisulla on kuitenkin todettavasti taipumusta äänen käyttöön noin ihan kiukku- ja kyllästymistilanteissa, pitänee tehdä ”pistonauhoituksia” silloin tällöin. 

Mutta on se vaan söpöläinen kaikkine rasittavine piirteinee. Saa mut aina hyvälle tuulelle <3

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

2014

Joulu vietettiin Porissa.

Sisu tädin luona Porissa. 

Vuoteen 2014 siirryttiin kotona.


Ja pakko lisätä, että meidän naapuristo oli kuin World War III, koska opiskelija-asunnon pojjaat pisti vähän paukutellen. Onneksi molemmat koirat ottivat erityisesti sisätiloissa lunkisti ja lähinnä pistivät nukkuen. Ulkona Rosie ei normaaliin tapaansa kiinnittänyt mitään huomiota paukkeeseen, Sisua välillä ihmetytti; ja Mua suorastaan säikäytti kovimmat paukkeet, jotka vihloivat korvaa.
Mutta vuosi 2014 ja tammikuun puoliväli – onpa järkyttävää, kuinka pian Sisukin on kohta 1v! Päivitin Sisun omat sivutkin ajan tasalle. Tämä pikkutyttömme aiheutti kovasti huolta ja syyllisyydentuntoa, kun luulinpa, että sillä on virtsatientulehdus. Tutkimukset, viljelyt ja kokeet paljastivat, että pissatulehdusta ei ole eikä myöskään emätintulehdusta. Poistuimme 130 euroa köyhempinä ja nyt odotellaan jännityksellä, pitääkö lekurin ennuste pian alkavista juoksuista totta… J Koko rumpahan käynnistyi sillä, että Sisu – jo liki sisäsiisti 8kk ikäinen neitimme – alkoi yllättäen tehdä taas tarpeitaan sisälle. Tuo tarpeiden sisälle teko loppui viideksi päivää ja alkoi viikonlopun jälkeen uudelleen. Nyt kovasti toivon, että juoksut hieman seestyttäisi nuorta neitokaista ja lopullinen sisäsiisteyskin löytyisi (johan jo tuo olisi aika! Ja kyllä, tätä koiraa on kuskattu pennusta pitäen yhtenään yötä myöten ulkona paitsi tietty päiväsaikaan, jolloin olen töissä). 


Aloitamme Sisun kanssa touhutokon torstaina, vähänkö jännää. Sieltä saimme kotiläksyksi opetella naksuttimen käyttöä. Koiralle piti opettaa mm. kosketusalustan käyttö. Me ollaan asiaa nyt harjoiteltu yhteensä 3 kertaa ja kyllä Sisu jo osaakin vähän! Ahkeramminkin naksuteltaisiin, mutta Rosie ei kestä, että toisen kanssa tehdään ja hänen nyrpelöisyyttään ignoorataan. Sit Rosien vinkuminen vie Sisun kaiken huomion. Ulkona olisi kiva treenaa aina koira kerrallaan, mutta talvikin tupsahti tulla, ja nyt siellä on -10 astetta.
Oikeestaan se on kiva vaan, että nyt pakastui ja luntakin tulee. Tässä oli pitkä aika sellaista, että ei juuri missään voineet koirut irti juosta, kun oli liukasta/maa liian kovaa. Mutta nytpä päästään pian heittelee frisbeetäkin – ei olla kuukauteen heitelty frisbeetä/palloa! – ja sekös on ainakin Rosiesta parasta.
Rosie pitää ilmoittaa näyttelyihinkin! Tuusniemi ja Jyväskylä kaiketi olisi kiikarissa. Sisu saa jäädä odottelee korviensa laskeutumista. On nimittäin sellanen villikorva että huh huh, liekö jääkin pystäriksi .... ;) 

nyrpeä pieni.