Ratarakki mätsärissä

Joo … tota. Siinä kävi sitten niin, että jouduin ilmoittamaan Sisun kansainväliseen näyttelyyn Jyväskylään.Jouduin, sillä en saanut tyllerölle hoitopaikkaa eikä sinne saa tuoda turistikoiraa. Että tuota… mikäs siinä… muuta kun ettämitähelvettiäsiitätuleeapua?! Ihan jo hirvittää. Vähänkö meidät nauretaan kehästä ulos enkä edes nyt tarkoita ulkonäön vaan käytöksen vuoksi!

Tuossa viime viikolla käväistiin vähän harjoittelemassa Match Showssa. Tuntui kuin puolet Kuopion koirista olisi ollut paikalla. Taidettiin venailla siellä itse mätsärin käynnistyttyä 3,5h. Sisu oli oikein reippaana itse hallissa, eli paljon on tullut hyviä kokemuksia touhutokon kautta (jee). Kehässä Sisu liikkui hyvin ja esiintyi hyvin. Ainoastaan pöydälle joutuminen aiheutti sellaiset tärinät, että vaikutelma oli lähempänä Jordanin sähköhammasharjaa kuin vinttikoiraa. Tärinöistä johtuen Sisu sai sinisen nauhan, mutta Sisupa ponnisti Sinisten kehässä aina kakkospallille! Mutta eipä tuo mätsärimenestyskään kauheaa uskoa Jyväskylä KV:hon kylvänyt. Katastrofi siitä tulee.

Kuvassa Sisun hyvä kaveri Meikku, joka hienosti Pun4. 

Meikku ei tuominnu Sisun pöytäfobiointia, koska siit Sisullakin on oikeus omiin tunteisii. 

Kirjotanpa seuraavaksi meidän viime viikkoisesta ulvontaprobleemasta. Joku laittoi nimettömän lapun kerrostalomme ulko-oveen valitellen koiran ulvontaa. Siinä epäileväisenä pohdin, että eikai meidän koirat… nehän on hiljaa kun sekä lähtiessä että palatessa. Äänitys osoitti toisin: nauhalla Sisu inisi noin tunnin verran ja muutaman minuutin ulvoi. Tämä mekkalointi ei alkanut suinkaan minun poistuttuani, vaan tunnin parin viiveellä. Kyselin seinänaapurilta asiasta ja hän oli ihan järkyttynyt, koska ääni kuului hänestä yläkerrasta. Kertoi, että ulvontaa oli kuulunut viikon tai kahden ajan, mutta ei tiennyt minulle asiasta vihjaista, koska oletti syypään olevan jonkun muun koira. 

Viikkopari taaksepäin aloin rajaamaan koirille tilaa. Suljin vessan ja makkarin oven: koirille jäi n. 30 neliön alue. Kissat jäivät makkariin viettämään päivää. Kun äänitystä seuraavana päivänä jätin kaikki ovet jälleen auki ja elukat yhteiseen tilaan, niin ongelma poistui sen sileän tien. Tässä toista viikkoa olen äänitellyt koirien yksinoloa eikä meiltä ole kuulunut kuin satunnaisia ääniä.

Mitäpä tästä päättelemään? Sisu todennäköisesti ulvoi makkarin oven takana hinkuaan päästä kissojen luo. Tästä syystä yläkerran naapurit kuulivat ulvonnan, mutta makuuhuoneesta eteemmällä asuva seinänaapurini ei. Kiva, että ratkesi näin helposti, tai ainakin siltä kovasti vaikuttaisi (vannomatta aina paras). Koska Sisulla on kuitenkin todettavasti taipumusta äänen käyttöön noin ihan kiukku- ja kyllästymistilanteissa, pitänee tehdä ”pistonauhoituksia” silloin tällöin. 

Mutta on se vaan söpöläinen kaikkine rasittavine piirteinee. Saa mut aina hyvälle tuulelle <3

2014

Joulu vietettiin Porissa.

Sisu tädin luona Porissa. 

Vuoteen 2014 siirryttiin kotona.

Ja pakko lisätä, että meidän naapuristo oli kuin World War III, koska opiskelija-asunnon pojjaat pisti vähän paukutellen. Onneksi molemmat koirat ottivat erityisesti sisätiloissa lunkisti ja lähinnä pistivät nukkuen. Ulkona Rosie ei normaaliin tapaansa kiinnittänyt mitään huomiota paukkeeseen, Sisua välillä ihmetytti; ja Mua suorastaan säikäytti kovimmat paukkeet, jotka vihloivat korvaa.

Mutta vuosi 2014 ja tammikuun puoliväli – onpa järkyttävää, kuinka pian Sisukin on kohta 1v! Päivitin Sisun omat sivutkin ajan tasalle. Tämä pikkutyttömme aiheutti kovasti huolta ja syyllisyydentuntoa, kun luulinpa, että sillä on virtsatientulehdus. Tutkimukset, viljelyt ja kokeet paljastivat, että pissatulehdusta ei ole eikä myöskään emätintulehdusta. Poistuimme 130 euroa köyhempinä ja nyt odotellaan jännityksellä, pitääkö lekurin ennuste pian alkavista juoksuista totta… J Koko rumpahan käynnistyi sillä, että Sisu – jo liki sisäsiisti 8kk ikäinen neitimme – alkoi yllättäen tehdä taas tarpeitaan sisälle. Tuo tarpeiden sisälle teko loppui viideksi päivää ja alkoi viikonlopun jälkeen uudelleen. Nyt kovasti toivon, että juoksut hieman seestyttäisi nuorta neitokaista ja lopullinen sisäsiisteyskin löytyisi (johan jo tuo olisi aika! Ja kyllä, tätä koiraa on kuskattu pennusta pitäen yhtenään yötä myöten ulkona paitsi tietty päiväsaikaan, jolloin olen töissä). 

Aloitamme Sisun kanssa touhutokon torstaina, vähänkö jännää. Sieltä saimme kotiläksyksi opetella naksuttimen käyttöä. Koiralle piti opettaa mm. kosketusalustan käyttö. Me ollaan asiaa nyt harjoiteltu yhteensä 3 kertaa ja kyllä Sisu jo osaakin vähän! Ahkeramminkin naksuteltaisiin, mutta Rosie ei kestä, että toisen kanssa tehdään ja hänen nyrpelöisyyttään ignoorataan. Sit Rosien vinkuminen vie Sisun kaiken huomion. Ulkona olisi kiva treenaa aina koira kerrallaan, mutta talvikin tupsahti tulla, ja nyt siellä on -10 astetta.

Oikeestaan se on kiva vaan, että nyt pakastui ja luntakin tulee. Tässä oli pitkä aika sellaista, että ei juuri missään voineet koirut irti juosta, kun oli liukasta/maa liian kovaa. Mutta nytpä päästään pian heittelee frisbeetäkin – ei olla kuukauteen heitelty frisbeetä/palloa! – ja sekös on ainakin Rosiesta parasta.

Rosie pitää ilmoittaa näyttelyihinkin! Tuusniemi ja Jyväskylä kaiketi olisi kiikarissa. Sisu saa jäädä odottelee korviensa laskeutumista. On nimittäin sellanen villikorva että huh huh, liekö jääkin pystäriksi .... ;) 

nyrpeä pieni.

Aika kulua hujahtaa

Höh, onpa taas unohtunut päivitellä tänne kuulumisia! 

Rosie kävi Team Racen yhteydessä pidetyssä etanakilpailussa pyrähtämässä, ollen jälleen 2. hitain etana. Tämä on jo kolmas kerta, kun Rosie on 2. sijalla etanuudessa… Tällä kertaa hienot ja muhkeat etanapalkinnot vei Uni perkele! ;) No ensivuonna taas kisataan etanuudesta!

Rosie juoksi hienon juoksun ja paransi omaa ennätystään. Aika tällä kertaa 20.74 280 metriltä.

Sisu oli reippaana mukana. Pahimmat puremistraumat taitaa olla jääneet unholaan. Reippaasti olemme käyneet koirapuistossakin n. kerta viikkoon, jotta kaiken näköistä kontaktia tulisi erilaisiin koiriin. Sisusta on muutenkin kasvanut hieno tyttö! :) Ja niin mielettömän hellyyttävä <3 Tässäpä kuvia muutaman viikon takaa ... Ikää tytsillä kiikarissa kuvaushetkenä n. 6,5kk. 

Vauhtiakin piisaa! 

Hyviä ja huonoja kisakokemuksia

Jos Sisu jossain on hyvä, niin syömisessä ja itsensä loukkaamisessa. Mahdatte varmaan jo miettiä, että mitäs tällä kertaa. Blogin nimeksikin kaiketi voisi muuttaa, että ”Sisun ja Rosien traumablogi”. Noh, Sisu oli mukana Kalakukkomaastoissa turisteeraamassa je ehdittiin peräti 5 min olla paikan päällä, kun eräs cirneco tikkas pentua kuonoon. Tilanne oli harmillinen vahinko: minun ja cirnecon omistajan välissä oli ihminen, enkä minä nähnyt cirnecoa eikä tämän omistaja minua. Pureminen tapahtui sen sileän tien, kun mahdollisuus siihen koitti. Ei varoitusta, ei mitään. Tästä sitten seurasi aivan jumalaton huuto, jolle ei tuntunut loppua tulevan. Tässä kohtaa häiritsi sekin, kuinka virkaintoiset rokotustarkastajat kävivät vähän väliä hyökyyttämässä minua ja Rosieta eläinlääkärintarkastukseen. Minä siinä koitin sanoa, että tullaan kunhan pentu nyt rauhoittuu, mutta kuulemma hetiheti nyt olisi pitänyt joutua. Ja me oltiin vieläpä yliaikaisessa menossa tarkkeihin. Joten tässä kohtaa pakkoa sanoa, että talkooporukan tilannetaju oli tasoa 0. Mutta näitähän sattuu... ja jostain syystä meille nyt erityisen paljon.

Onni onnettomuudessa, että Sisu on reipas. Loppupäivästä se telmi jo Kentsun ja Veksin kanssa ja pahin kammo oli mennyt ohitse. Jälki oli aika nasty, syötin AB-kuurin ja hoisin haaveria pihkalla. Parantuminen on ollut erittäin nopeaa! Rahkakin on tippunut jo tähän päivään mennessä pois ja nyt on pelkkä arpi jäljellä.

16.9 otettu kuva, haava vielä aika tuore. 

Myös Rosie kävi pinkaisemassa kisoissa. Olimme ilmoittaneet Rosien ja Bean pariksi Suvin kanssa. Tuumasimme, että sirkushupeja luvassa. Valitettavasti lähtökin oli aika epäonninen… L Bea teki vaarallisen oikaisun ja loukkasi itsensä. Lähtö jouduttiin keskeyttämään eikä Rosiestakaan ollut sen jatkajaksi, kun meni heti alkumetreillä ennakoimaan vieheen liikkeet persiilleen ja heilui ihan kuutamolla :D Viimevuotinen makkaramenestys oli siis joko a) täysin sattumaa tai b) Rosie ei enää yksinkertaisesti osaa juosta parin kanssa. Rosien kunto kuitenkin kesti hyvin juosta vielä ylimääräistä kiekkaa pitkin kisa-aluetta, kun se etsi pysäytettyä viehettä! Mutta jospa nyt tähän jäisi nämä maastoilut. Katsotaan uudelleen vetskuiässä. Nyt juoskoon radalla. Tässähän kohta on etanaracetkin edessä.

Kisasaldon – purema ja viehehukka – perusteella voisi päätellä, että sunnuntai 15.9 oli aika paska päivä. Kumma kyllä näin ei ollut, sillä päivä oli kaunis ja sosiaalisoinnin merkeissä päivä sujui mukavasti. Tietty tuo puremajuttu harmitti vielä illallakin ja yöllä heräsin enkä saanut unta, kun ahdisti. Näissä jää aina miettimään ja syyttämään itseään, että "jos vaan olisin jättänyt pennun autoon niin ..."

Viikon päästä mentiin samoihin maisemiin viettämään Makkaramaastoja. Sisu oli ilahduttavan reipas, vaikka minua itseäni jännittikin aikalailla. Sisu pääsi myös kipaisemaan vieheen perään. Tuloksena 2./4 ja olen tyytyväinen siihen, että saavutimme tavoitteemme: Sisua ei ahdistanut puremaympäristö ja Sisu ei keskeyttänyt, vaikka viehe mutkittelikin… J Loppupäivän koirat viettikin autossa ja minä tuomaroin Suvin kaverina muita kisaajia (tämä oli jo kolmas kerta makkaratuomarina, tästähän on tulossa jokasyksyinen traditio!).

Muikea pikku apina.

 Tähän loppuun vielä pari kuvaa Antikkalan rinteestä. Ylleensä en hirveesti hehkuta, mutta nyt on pakko. Ku nuo koirat on niin rakkaita<3 että sitä on vaikea käsittää :) Joka päivästä tekeevät paremman!

Mun pallo! Eiku mun!

Sisu tulee Rosien perässä täysiiii

Viiskuinen silakka. 

Oltiin Porissa

Sisu tapasi  Porissa serkkunsa kääpiösnautseri-Alman!

Ja tyttelit riehu 24/7.

JAIKS valkohai suuttu!

Sit mentiin Yyteriin biitsille!

Jossa Rosie sai hulluhepulit!

Rosieta nauratti, kun vauva ja käppänä ei saanu kiinni. 

Sisu vähän uiskenteli.

Ja sit taas mentiin!

Merenrantaa pitkin rallaten <3 

Nyt on arki taas alkanut, mutta mukavata sitä on olla kotonakin!

Mitäs meille

Tässä on ehditty touhuta yhtä jos toistakin sitten viime päivityksen! Kuten käydä lomalla kauniissa Kööpenhaminassa :-) 

Villisikoja Lejressä, Tanskassa J Pieniä Sisuja <3 

Upeaa on, että myös kissat pääsivät lomani aikaan ITSE aktiivilomailemaan: Meeri Joensuuhun, jossa neiti on päässyt päivittäin ulkoilemaan. Meiko ja Tuisku viettivät heinäkuussa lomansa Kurkimäellä, jossa ahkeria leikittäjiä ja lenkittäjiä riitti. Itse asiassa Meerin Joensuu-loma on jatkunut pidennettynä ja itämaiset pääsevät huomenna uudelleen aktiivilomailemaan ... Ensiviikolla nimittäin häämöttää Porin reissu!  Kiitos tuhannesti vaan ihanille hoitopaikoille etukäteen! :) 

Sisun pattiepisodi ei ole suinkaan tullut loppuunsa. Tuo turvotus naamassa, josta päivitin aiemmin, uusi uudelleen heinäkuussa ja jälleen tuossa viime viikonloppuna. Sitä on siis nyt hoidettu kahdella tulehduskipulääkkeellä ja yhdellä antibioottikuurilla. Kävimme Annen kanssa yhtäaikaa lekurissa ja tällä kertaa Sisun patti avattiin jotta mätä pääsee kunnolla ulos. Ja jätettiinkin auki, tukihoitona AB-kuuri jälleen.

Pikku-villisika kotimatkalla lääkäristä. 

Haava 2 pv avauksesta. Hyvin paranee ja pattikin on kutistunut! 

Mitäs muuta. Sisu on kasvanut ja Rosie saanut reikiä kylkeen. Niitä on nyt kymmenkunta, reikiä siis. Sisulla on varmaan extra terävät hampaat... Nuo reiät syntyy leikin tiimellyksessä. Koirat rallaa ja kun stoppaavat, saan vaan huomata, että taas on pikkuvekki Rosien nahassa. Niin että täällä toivotaan, että Sisu tiputtaisi kamalat torahampaansa pian ja nopeasti, kiitos! (No, hyvinhän ne on parantuneet ja ovat onneksi vain esteettinen ongelma.) 

Sisu kävi myös vieheen perässä ensi kertaa männä viikolla ja hyvin hoksasi jutun juonen. Olemme myös treffanneet Sisun Kisu-siskoa (Jewgenistajan Irvikissa) ... joka oli aikalailla samanlainen murisevä ja ärjyviä villikko :,D Mutta siskoksilla sekä Annen Kevinillä (Maxwin Imp) oli oikein kivaa Noron hiekkakuoppamaisemissa!

Rosie tuumaa, että on mullakii kestäminen kaiken maailman pentujen kanssa... 

Lisää haavereita

Rosien tiistainen fyssarireissu sujui hyvin. Rosien selkä oli hyvässä kunnossa, mutta vasemmalla hartioissa oli kipupiste, kuten vähän pelkäilinkin. Tätä kipupistettä sitten huolettiin ja kotiläiksyjäkin saatiin. Eiköhän se siitä!

No, nyt kun Rosie on kunnossa, niin eiköhän tämä toinen ässä vetäise naamansa turvoksiin. Turvotus ilmestyi keskiviikkona ja syyksi epäilen maanantaista tälliä, joka sattui pennun juostessa (itse asiassa hypätessä) päin teräksistä jalismaalia. Tänään käytiin rokotusajalla näyttämässä Sisun pullaposkea Paavo-sedälle. Paavo siirsi rokotukset ensiviikolle ja antoi tulehduskipulääkkeet sekä ohjeet, että heti takaisin, mikäli naama yhtään enää turpoaa. Eli nyt sitten odottelemme, mitä tuleman pitää. Auttavatko lääkkeet vai onko ihon alle ehtinyt kehittyä jo jotain isompaa haaveria! Onni onnettomuudessa, ettei Sisu-polon poski ole yhtään kipeä. 

Tässä pari huonoa kuvaa: