Joo … tota. Siinä kävi sitten niin, että jouduin ilmoittamaan Sisun kansainväliseen näyttelyyn Jyväskylään.Jouduin, sillä en saanut tyllerölle hoitopaikkaa eikä sinne saa tuoda turistikoiraa. Että tuota… mikäs siinä… muuta kun ettämitähelvettiäsiitätuleeapua?! Ihan jo hirvittää. Vähänkö meidät nauretaan kehästä ulos enkä edes nyt tarkoita ulkonäön vaan käytöksen vuoksi!
Tuossa viime viikolla käväistiin vähän harjoittelemassa Match Showssa. Tuntui kuin puolet Kuopion koirista olisi ollut paikalla. Taidettiin venailla siellä itse mätsärin käynnistyttyä 3,5h. Sisu oli oikein reippaana itse hallissa, eli paljon on tullut hyviä kokemuksia touhutokon kautta (jee). Kehässä Sisu liikkui hyvin ja esiintyi hyvin. Ainoastaan pöydälle joutuminen aiheutti sellaiset tärinät, että vaikutelma oli lähempänä Jordanin sähköhammasharjaa kuin vinttikoiraa. Tärinöistä johtuen Sisu sai sinisen nauhan, mutta Sisupa ponnisti Sinisten kehässä aina kakkospallille! Mutta eipä tuo mätsärimenestyskään kauheaa uskoa Jyväskylä KV:hon kylvänyt. Katastrofi siitä tulee.
Kuvassa Sisun hyvä kaveri Meikku, joka hienosti Pun4.
Meikku ei tuominnu Sisun pöytäfobiointia, koska siit Sisullakin on oikeus omiin tunteisii.
|
Kirjotanpa seuraavaksi meidän viime viikkoisesta ulvontaprobleemasta. Joku laittoi nimettömän lapun kerrostalomme ulko-oveen valitellen koiran ulvontaa. Siinä epäileväisenä pohdin, että eikai meidän koirat… nehän on hiljaa kun sekä lähtiessä että palatessa. Äänitys osoitti toisin: nauhalla Sisu inisi noin tunnin verran ja muutaman minuutin ulvoi. Tämä mekkalointi ei alkanut suinkaan minun poistuttuani, vaan tunnin parin viiveellä. Kyselin seinänaapurilta asiasta ja hän oli ihan järkyttynyt, koska ääni kuului hänestä yläkerrasta. Kertoi, että ulvontaa oli kuulunut viikon tai kahden ajan, mutta ei tiennyt minulle asiasta vihjaista, koska oletti syypään olevan jonkun muun koira.
Viikkopari taaksepäin aloin rajaamaan koirille tilaa. Suljin vessan ja makkarin oven: koirille jäi n. 30 neliön alue. Kissat jäivät makkariin viettämään päivää. Kun äänitystä seuraavana päivänä jätin kaikki ovet jälleen auki ja elukat yhteiseen tilaan, niin ongelma poistui sen sileän tien. Tässä toista viikkoa olen äänitellyt koirien yksinoloa eikä meiltä ole kuulunut kuin satunnaisia ääniä.
Mitäpä tästä päättelemään? Sisu todennäköisesti ulvoi makkarin oven takana hinkuaan päästä kissojen luo. Tästä syystä yläkerran naapurit kuulivat ulvonnan, mutta makuuhuoneesta eteemmällä asuva seinänaapurini ei. Kiva, että ratkesi näin helposti, tai ainakin siltä kovasti vaikuttaisi (vannomatta aina paras). Koska Sisulla on kuitenkin todettavasti taipumusta äänen käyttöön noin ihan kiukku- ja kyllästymistilanteissa, pitänee tehdä ”pistonauhoituksia” silloin tällöin.
Mutta on se vaan söpöläinen kaikkine rasittavine piirteinee. Saa mut aina hyvälle tuulelle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti