Milloinhan nämä +30 helteet mahtavat loppua? On kiva, kun on kesä ja lämmin, mutta hitusen viileämpi ilmakin riittäisi. Tai edes vähemmän hiostava sellainen! No, ainakin viikonloppuna oli mahdollisuus sännätä heti aamusta lenkille Suvin, Bean, Unin ja Ilon kanssa. Meiltä lähti vain Rosie; vauva jäi kotiin opettelemaan yksin-yksinoloa (mikä menikin ihan sujuvasti).
Aikuiset koirat pääsivät uimasille ja Suvin kanssa totesimme, että on se kumma, kun autistitkin (=Bea ja Roisie) ovat hullaantuneet uimisesta :D
Runsaan uimisen päätteeksi Rosie alkoi ontua vasenta etujalkaansa ja samalla koiran hilpeys katosi loppulenkin ajaksi. Noin kuukausi sitten Rosie täräytti metsälenkillä oksaan ja oksa teki onkalomaisen haavan rintalihakseen. Samalla alkoivat satunnaiset uikahtelut ja tärinät, kun niskan alueelle koski liian kovaa. Viikko sitten lapojen oikealle puolelle ilmaantui myös pehmeä patti. Olettaisin, että onnettomuuden (jota siis kukaan ei nähnyt) sattuessa Rosie on loukannut myös niskaansa. Nyrpelön kuntoa lähdetäänkin selvittelemään ensi tiistaina luottofyssarillemme Susannalle.
Sisu taas hankki ensimmäisen minivammansa juoksemalla pusikosta toiseen ja – hupsis – yksi horsmapöheikkö piilottelikin suojissaan kuoppaa. Sinne pentu sitten muksahti ja ontuili vasenta jalkaansa jonkin aikaa, remppana. Yritä nyt näiden kanssa sitten varoa… Tässä sunnuntai-illan tyylinäyte pennun pusikkohepuleista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti